Kuukauden kuva

Liivikonsulentin palsta

Nylonsukat (stockings, nylons)

Naisten pitkien sukkien historia alkaa 1800-luvulta, jolloin käytettiin käsin neulottuja sukkia, sittemmin myös silkkisukkia, jotka ulottuivat vain vähän polven yläpuolelle ja sidottiin sukkanauhalla reiden ympäri. Varsinainen nykyaikaisten pitkien sukkien synty ajoittuu 1920-luvulle, jolloin raion eli viskoosi keksittiin (v. 1924). Sitä ennen käytettiin silkkisukkia. Ensimmäiset nailonsukat (polyamidisukat) puolestaan lanseerattiin New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 ja ne yleistyivät II maailmansodan jälkeen. Suomen tunnetuin sukkamerkki Amar syntyi vuonna 1956. 

Sukissa oli takasaumat aina 60-luvulle asti, jolloin saumattomat sukat tulivat tuotantoon kudontalaitteiden kehityksen myötä. Todellinen mullistus tapahtui kuitenkin 60-luvulla lycran ja minimuodin aikakaudella, sukkanauhojen ja pitkien sukkien tilalle tulivat housumaiset sukat eli sukkahousut. 

Naisten pitkät, sukkanauhoilla kiinnitettävät sukat poistuivatkin lähes kokonaan käytöstä 1970-luvulla sukkahousuvallankumouksen takia. Vähitellen niiden käyttö on jälleen hiukan yleistynyt muussakin kuin eroottisessa pukeutumisessa. Pitkien sukkien ja sukkahousujen käyttömukavuuseroista voidaan olla monta mieltä. Sukkanauhasukat eivät kuitenkaan hiosta strategisia paikkoja eikä niitä tarvitse riisua yhtä usein kuin sukkahousuja. Pitkiä sukkia kannattaa aina ostaa vähintään kaksi paria samanlaisia. Jos yksi sukka rikkoontuu, voidaan ottaa varasukka tilalle eikä koko pari joudu näin käyttökelvottomaksi. Tämä onkin hyvä vinkki sukkien ostajalle! 

Sukat ovat nykyisin kestävämpiä kuin ennen, silmäpakoja ei tarvitse pelätä sen enempää kuin sukkahousuissakaan. Sukkanauhoja ei välttämättä tarvita, jos käyttää stay up -sukkia, joissa on yläreunassa reiteen tarttuva silikoninauha. Jos sukassa ei tällaista nauhaa ole, voidaan käyttää myös reiden ympärille asetettavaa reisisukkanauhaa. Tosin monien mielestä oikeat sukkanauhaliivit vasta antavat olemukseen salatun naisellisuuden tunteen.